maanantai 13. syyskuuta 2010

käsikirjoittamista

Lähetin juuri viimeisen version käsikirjoituksestani opettajalle arvosteltavaksi. Ensimmäiseen jaksoon on mahtunut siis käsikirjoituskurssi, jossa oikeastaan harjoiteltiin prosessikirjoittamista ja dramaturgian perusteita. Oman tekstini osalta sain suurimman oivallukseni vasta viime metreillä. Ymmärsin, että tekstistäni puuttui pienen pieni pala, joka lisää tarinan draamaa merkittävästi.
Kaikki, jotka ovat joskus koodanneet jotain, tietävät millaista on istua tunti kaupalla lukemassa omaa koodiaan ja pohtia yöt läpeensä, miksei jokin asia toimi niinkuin sen pitäisi. Lopulta koodista löytyy yksi ylimääräinen/puuttuva merkki, jonka korjaamisella koko homma lähtee toimimaan. Juuri näin minä tein oman käsikirjoitukseni kanssa. Istuin, luin sitä läpi, enkä saanut kiinni siitä, mikä tekstissä töksähti. Ehkä kirjoitusmuoto, johon en ole tottunut? Lopulta keksin sen pienen asian, joka lisäsi tarinaan syvyyttä - palohälyttimen.
En vieläkään saanut omaa tekstiäni mainittavan hyväksi, mutta löysin ainakin pienen ja konkreettisen asian, jolla lisäsin draamaa. Jopa merkittävästi.

Sinällään tarinasta löytyvät draaman ainekset ovat kyllä hyvin kasassa; tyttö joka yrittää ylittää itsensä, mies joka pitkäpinnaisesti yrittää rauhoitella hermoraunioituvaa tyttöystäväänsä ja näsäviisas pikkuveli, joka saapuu vielä paikalle syömään kermat kakun päältä. Dialogi on toimivaa ja realistista. Kun tähän soppaan lisätään kotona valmisteilla oleva gourmet illallinen ja palohälytin, on kaikki ainekset hienoon draamaan kasassa. Teksti jää silti latteaksi. Repliikit osittain toistavat itseään ja tarinassa ei ole sisältöä. Kyse ei ole siitä, että en osaisi kirjoittaa. Kyse on siitä, että tässä tarinassa ei yksinkertaisesti ole mitään kerrottavaa.

Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka rakastavat erilaisia tarinoita, lupaan itselleni, että kun seuraavan kerran kirjoitan, kirjoitan ensisijaisesti tarinan - en käsikirjoitusta, en dialogia, en maisemakuvausta, vaan tarinan. Tällä kertaa kirjoituksen painopiste keskittyi turhaksi dialogiin ja itse tarina jäi kertomatta.

Ensimmäinen kurssi on siis nyt suoritettu. Arvosanaa jäämme jännityksellä odottamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti