Tällä viikolla on todella huomannut syksyn tulleen jäädäkseen; aamuisin on koleaa, eikä sade tunnu lakkaavan koskaan - se korkeintaan taukoaa alkaakseen taas hetken kuluttua uudestaan. Kävellessä kengät tuntuvat nielevän kaduilla olevaa vettä ja kastelevan sukat läpimäriksi. Kotona on kiva käpertyä peiton alle ja ottaa kuppi kuumaa.
Koulun osalta tämä viikko on alkanut vaisusti. Maanantaina meillä oli tunnin mittainen vapaaehtoinen luento. Luennolla esiteltiin muutamia klassikko elokuvia, joita syksyn aikana on mahdollista käydä katsomassa. Odotin suhteellisen uteliaana myös iltapäivän muita tunteja, kunnes selvisi, että tunnit oli peruttu. No, se siitä maanantaista.
Tänään meillä oli äänipäivä. Opettaja puhui meille äänestä ja teimme ensimmäiset äänitysharjoituksemme kuvan kera. Oli yllättävän vaikeaa äänittää huomaamattomasti ja silti tarkasti. Tuntuu, että hiljalleen äänipuoli alkaa avautumaan minulle. Alan ymmärtämään, miten paljon merkitystä äänellä oikeasti on elokuvalle - tai ylipäänsä liikkuvalle kuvalle, oli se sitten video tai uutisinsertti. Äänet tuovat kuvaan ja kerrontaan paljon lisää syvyyttä.
Jos me vain katsomme, emmekä kuuntele, meiltä jää paljon huomaamatta - vaikka dialogi miten olisi käännetty tekstityksesi, on ääni silti merkittävä osa elokuvaa, mainosta ja televisiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti