Eilen meillä oli näyttökoe. Ryhmä jaettiin pareihin, joissa näyttö toteutettiin. Tehtävänä oli siis tehdä valaistus fiktiiviseen tilanteeseen ja sen jälkeen kuvata ja äänittää se. Aikaa oli 15 minuuttia. Hieman stressaavasta aikataulusta ja olosuhteista huolimatta suoriuduimme ainakin yhteistyöosiosta parini kanssa loistavasti. Jouduimme tosin ikäväksemme huomaamaan, että kameran käsittelyssä - erityisesti äänipuolella on vielä tekemistä.
Saimme äänen tallennettua - väärällä mikillä ja kuva oli epätarkka. Yhteistyö toimi, kun toinen ei löytänyt jotain asiaa, pyydettiin toista apuun. "Mä en löydä tätä, katoksä tätä, jos mä yritän saada ton kuntoon sillä välin?" Oli mukavaa tehdä tämmöistä oikeasti jo työtä muistuttavaa asiaa ja tuntea se paine, mikä siitä tulee, kun aika käy vähiin ja mikään ei toimi - paitsi yhteistyö. Harjoitus tekee mestarin, ensi kerralla muistan ainakin virheet, jotka teimme nyt.
Tänään koulussa oli editointipäivä. Aamulla teimme editointi harjoituksia; harjoittelimme Final Cutin käyttöä. Saimme valmiin materiaalin, josta teimme kuvituksen ja ääniraidat haastatteluun. Oli mukavaa päästä itse puuhaamaan tuon parissa ihan kunnolla. Sain klipit leikattua ja sommiteltua helposti, mutta ongelmia oli tekstin lisäämisessä. Sekin onnistui opettajalta kysymisen jälkeen ja lopputuloksesta tuli... no... Siedettävä.
Saatan olla hieman perfektionisti, mutta en vielä saanut tuota klippiä niin toimivaksi, kun mitä haluaisin sen olevan. Ääniraitojen feidaukset ovat väärissä kohdissa, kuvituskuvat eivät ole riittävän loogisesti, kuvat vaihtuvat tökerösti... No, ehkä ensikertalaiselta ei voi odottaa ihmeitä, vaikka itse niihin aina haluaisikin pystyä. Ei ensimmäisellä ajotunnillakaan, pidä olla täydellinen kuljettaja (ja jos on, on jo tehnyt laittomuuksia!).
Oleellisempaa tässä kohtaa lienee kuitenkin opetella väline ja sen jälkeen vasta alkaa pohtimaan sillä ilmaisua.
Iltapäivällä katsoimme dokumenttia editoinnista. Dokumentissa kerrottiin oikeastaan elokuvahistoriaa editoinnin näkökulmasta ja käytiin läpi editoinnin kehittymistä. Dokumentin jälkeen eräs luokkakavereistani totesi:
"kaikki tossa esiintyneet kehu ja esitteli itse editoimiaan leffoja."
Kommentissa ei ollut koko totuutta, vaan dokumentissa editoijat kertoivat myös elokuvista, jotka ovat vaikuttaneet heidän omaan ilmaisuunsa. Tämä kommentti kuitenkin herätti minut todella ymmärtämään filmissä monta kertaa toistetun teeman: Editoija on se, joka päättää, mitä näytetään ja mitä ei. Editoija ei vain poista huonoja kohtia ja lisää hyviä kohtia, muokkaa kuvaa - vaan editoija tekee päätöksen mitä näytetään ja mitä ei. Jäin pohtimaan, että tuota tunnin dokumenttia varten kuvatussa materiaalista editoijat ovat varmasti puhuneet paljon myös muiden elokuvista, mutta ne kohdat ovat vain jääneet sinne edittiin.
Ja toisaalta, jos on itse istunut tuntikausia editoimassa elokuvaa, tuntee itse parhaiten kyseisen elokuvan editoinnissa käydyn prosessin. On vaikeaa nähdä, mitä toisen ihmisen pään sisällä on editoitaessa tapahtunut, mistä hän on saanut vaikutteensa ja miksi hän on päätynyt niihin valintoihin, joihin on päätynyt. Samahan se on kaikissa taidemuodoissa - vain taiteilija voi tietää, miksi on tehnyt tietyt valinnat materiaaleista ja muodoista, muiden harteille jää teoksen tulkitseminen.
Dokumentin pohjalta tekisi kuitenkin mieli katsoa joku suosikki elokuvistani uusiksi ja pohtia tarinan sijaan sitä, miten tarinaa oikeasti kerrotaan leikkauksilla - ja ehkä pohtia koko elokuva-ajatusta nyt uudessa valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti