Katsotut elokuvat:
Tom DiCillo: Living in Oblivion (1995)
Christopher Nolan: Inception (2010)
Tämäkin viikko jäi hieman tyngäksi, torstaina oli perjantai ja perjantai oli vapaata. Tällä viikolla koulussa käytiin aika paljon läpi elokuvan tekemistä eri vaiheiksi jaoteltuna. Kävimme samaa asiaa läpi pääsääntöisesti yleisellä tasolla, mutta myös ääniopettajan kanssa; missä kohtaa elokuvaa mietitään ääntä, mitä tehdään missäkin kohdassa ja mitä osia lisätään jälkikäteen.
Olen nyt viisaampi tämän prosessin suhteen. ...sinällään olen myös hämmentynyt. Alan hiljalleen oivaltamaan millaiseen sisäiseen kasvuun minun on pystyttävä alta kahdessa vuodessa kasvaakseni audiovisuaalisen viestinnän ammattilaiseksi.
IT-alalla opin erilaisista prosesseista sen, että ne ovat tarkkoja; on tarkkaa kuka ottaa kehenkin yhteyttä epäkohdista, eikä oman esimiehen esimiehelle kannattanut viedä mitään, kun kommentti oli aina "puhu esimiehesi kanssa"; on tarkkaa, että tietyt asiat on hoidettu, ennen kuin kysytään seuraavan mielipidettä ja on tarkkaa, että viestit kulkevat oikeita väyliä pitkin. Audiovisuaalisella alalla näin ei ole (ainakaan IT-alaan verrattuna).
Audiovisuaalisella alalla jokaisella odotetaan olevan oma näkemys asioista ja jokainen elokuva on monen taiteilijan yhteistyön summa. Ohjaaja on se, joka viime kädessä vastaa kaikesta, mutta kuvaaja saa tehdä omat ehdotuksensa kuvakokojen ja kuvakulmien suhteen, äänittäjän tehtävä on pohtia parhaat äänitysratkaisut, leikkaaja pilkkoo annetun materiaalin ja kasaa sen uusiksi leikkauspöydällä ja valaisija rakentaa parhaaksi näkemänsä valaistusratkaisun. Jokaisella on oma vastuu alueensa, jokaisella on oma tonttinsa, jonka kukin hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Näillä eväillä rakennetaan elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti