värejä ja nykytaidetta

Katsotut elokuvat:
Rob Cohen: The Fast And The Furious (2001)
Joel Zwick: My Big Fat Greek Wedding (2002)

Tällä viikolla on taas ollut editointia (ja paljon sijaisia). Olemme jatkaneet vanhoja harjoitustöitä ja puuhastelleet niiden parissa. Editoinnista ei paljoa tämän enempää peruskurssilla taida saada irti, joten olen tyytyväinen siihen, että olen oppinut jotenkin hahmottamaan kuvien sijoittelua timelinella, efektien lisäämistä, kuvan hidastamista ja nopeuttamista ja niin päin pois.

Tänään meillä alkoi väriopin kurssi. Sanokaa mitä sanotte, mutta tekstin takana ollaan ihan pähkinöinä väriopista. Saman suuntaisia kursseja on toki käyty ennenkin, mm TaiKin avoimella puolella ja saisin tuon varmasti hyväksi luettua, jos en tykkäisi niin kamalasti maalaamisesta ja haluaisi aina syventää värien käyttämistäni. Värejä. Lisää värejä! :) Kurssi tulee sisältämään maalaamista, joten saatan jossain kohtaa postata tänne kuvia tekeleistäni.

Kävin myös kääntymässä Kiasmassa, jossa on tällä hetkellä näyttely jossa on esillä YBAn (Young British Artists) taiteilijoiden teoksia. Näyttelyä mainostettiin nimellä "Cream - Damien Hirst & Contempories" (Cream - Damien Hirst ja Aikalaiset) ja pienemmällä tekstillä mainittiin myös Chapmanin veljekset. Olin erityisen kiinnostunut näkemään Chapmanin veljesten teoksia, mutta harmikseni niitä oli näyttelyyn mukaan otettu vain yksi kappale. Pääsääntöisesti näyttely koostui Damien Hirstin teoksista, joista en itse juurikaan intoile.
Lisäksi tarjolla oli näyttely "It's a setup" (Järjestetty juttu), jossa oli tarjolla myös suomalaista nykytaidetta. On jännittävää seurata, miten taide kehittyy. Tässä näyttelyssä pääsit ihmettelemään kaupunkien tuoksuja ja kävelemään sisälle taideteokseen, olemaan osa sitä.

Kiasma käyntini suurimmaksi suosikiksi nousi kaikesta huolimatta alakerrassa pidetty "Worrygami". En tiedä pitäisikö "Worrygamia" kutsua sosiaaliseksi taideteokseksi vai workshopiksi, oleellista oli se, että siihen pääsi itse osallistumaan. Worrygamissa meille annettiin toiselta puolelta musta ja toiselta puolelta valkea paperi. Paperin valkoiselle puolelle oli tarkoitus kirjoittaa jokin pelko ja sitten taitella se origamin sisälle. Tämän jälkeen tekemäni origami yhdistettiin kahden muun origamin kanssa ja sain kiinnittää sen seinälle. Taittelu tuokiosta jäi kokonaisuudessaan varsin hyvä mieli, joka omalta osaltaan lievitti Chapmanin veljesten heikon esiin tuomisen aiheuttamaa pettymystä.