Animointia

Katsotut elokuvat:
Randal Kleiser: Love wrecked (2005)
Roger Donaldson: Cocktail (1988)

Tämä jakso on ollut painotettuna vahvasti animointiin. Olemme tehneet Stopmotion animaatioita, opettelleet flashin alkeita ja nyt puuhaamme vanhan aikaista piirrosanimaatiota. Siinä sivussa olemme tehneet ääniä animaatioihimme. Animointi tuntuu kivalta. On ollut hauskaa huomata miten erilaisia ihmisiä luokallamme on: minä olen intona animoinnista, kun toiset toteavat suoraan, ettei tämä ole heidän juttunsa ollenkaan.

Toteutimme lyhyet Stopmotion animaatiot pienissä ryhmissä, omamme on vielä kesken, mutta ei pahasti. Aikomuksenamme on toteuttaa animaatioon äänet; olemme nyt tehneet jokainen oman luonnoksemme äänimaisemasta ja seuraavalla äänitunnilla olisi tarkoitus rakentaa niistä yhteinen palikka. Itse animaation osalta suurin ongelmamme on kuvasuhde; tällä hetkellä kuvat vielä skaalautuvat väärin exporttaus vaiheessa. Todennäköisesti teimme virheen kuvien käsittelyssä Photarissa; joten joutunemme palaamaan sinne asti saadaksemme ongelman korjattua. No, oppia ikä kaikki.
Flashin osalta olen yhä odottavalla kannalla, tähän mennessä en ole saanut Flashista irti sitä potentiaalia, mitä odotin tuolta kurssilta, mutta onneksi kurssia on vielä jäljellä, joten ehkä me etenemme flashin kanssa johonkin suuntaan.
Piirrosanimaatiota varten olen tähän mennessä piirtänyt taustat ja storyboardin. Tarkoituksenani on nyt viikonlopun aikana saada myös hahmo suunniteltua valmiiksi. Sen jälkeen on hyvä lähteä piirtämään valmiin suunnitelman päälle. Olen pohtinut siis liikeratoja, liikettä itseään ja muutosta, joka oliossani tapahtuu, kun se liikkuu. Vielä pitäisi miettiä ilmeitä ja hahmon yksityiskohtia.

Kaiken kaikkiaan koulu maittaa ja tuntuu oikealta tehdä näitä asioita.

Eeppistä perfektionismia

Katsotut elokuvat:
Rob Reiner: When Harry met Sally (1989)
Robert Zemeckis: Forrest Gump (1994)

Audiovisuaalisella alalla työskentelevältä ihmiseltä odotetaan taiteellista näkemystä ja mielipiteiden esiin tuomista, eikä perfektionismiakaan katsota pahalla. Joskus taiteellisten mielipiteiden yhteentörmäyksistä kehittyy riitoja ja perfektionismi saattaa saada jopa eeppiset mittasuhteet, kun lähdetään hiomaan jotain yksittäistä asiaa.

Saimme vihdoin projektimme valmiiksi. Viimeisenä käänteenä projektin osalta oli työn siirtäminen DVDlle. Tässä kohtaa projekti sai käänteen, jossa perfektionismi sai eeppiset mittasuhteet. Tiimissämme päätettiin, että teemme levyyn valikon, jotta saamme johonkin näkyviin tekijöiden nimet.
Ensimmäinen versio valikosta tehtiin noin 15 minuutissa, eikä kukaan meistä oikein pitänyt sen ulkonäöstä. Joten päätimme tehdä uuden valikon. Ja siihen saimmekin sitten tuhlattua seuraavat kaksi päivää aikaa. Kun valikon vääntäminen oli loppu suoralla alkoi myös kaikkien hermot olla kireällä. Jouduimme tekemään asiat uusiksi liian monta kertaa: valikossa loopilla pyörivä video pikselöityi, valikon painikkeiden asettelusta oli erimielisyyttä ja valikon haluttiin olevan symmetrinen. Vaihdoimme fonttia työn yhtenäistämiseksi ja muuttelimme credits osion ulkoasua vielä viime metreillä. Aluksi se oli hauskaa, mutta kun valmista ei tuntunut tulevan ja aina joku oli pielessä alkoi meiltä itse kultakin hieman loppumaan kärsivällisyys.
Lopulta saimme homman pakettiin ja valmiiksi. Katsoin edellisen version tuotoksestamme kotona ja olin siihen suhteellisen tyytyväinen - tätä viimeistä versiota en ole uskaltanut - tai halunnut katsoa. Vielä. Tuntuu yhä siltä, että olen uupunut tuon projektin jäljiltä ja nyt jo aloittelemme seuraavaa projektia.

Nyt yritän tehdä loput läksyt ja sen jälkeen saada pääni jotenkin irti kouluasioista. Illan leffa tarjonta vaikuttaa siltä, että tänään ei tarvitse poistua kotoa. Kebaamimies toi ruokaa ja sodastream pitää huolen siitä, että hiilihapotettu vesi ei ole ihan heti loppumassa.

kuppi kuumaa ja projektityöskentelyä

Katsotut elokuvat:
Richard LaGravenese: P.S. I love you (2007)

Viimeinen reilu viikko on mennyt koulun osalta tehokkaasti kouluprojektin parissa. Olemme tehneet videotuotantoa pienryhmissä ja nyt aletaan olemaan loppusuoralla. Ryhmän pojat ovat viihtyneet editissä ja minä olen viihtynyt kotona sairastamassa jotain inhottavaa flunssapöpöä. Toki kotona on ollut puuhasteltavaa, kun kuvaus vaiheessa olin vastuussa still kuvista ja toki nyt jälkikäsittelyssä olen vastuussa niiden osalta myös käsittelystä. Eli viime päivät ovat olleet kovasti photarin ja finrexin makuisia. Koulussa olen käynyt sen verran, mitä on ollut välttämätöntä, ettei jää jälkeen opinnoissa.
Kurssien sijoittelusta johtuen, käymme äänen osalta asioita läpi sellaista vauhtia, että yhdeltä tunnilta poissaolo tarkoittaa sitä, että seuraavalla tunnilla et tiedä ollenkaan, mistä puhutaan tai että mitä noiden työkalujen kanssa oikein pitäisi tehdä. Lisäksi toki projektin osalta on suhteellisen tärkeää, että kaikki ovat paikalla. Ja etenkin etätyöläisenä minun tarvitsee saada ohjaajalta tieto mitä millekkin kuvalle hänen mielestään täytyy tehdä, jotta se sopii kokonaisuuteen. Viikonlopun aikana pitäisi askarrella InDesignilla kannet DVD:lle, jolla tuo työ sitten luovutetaan tilaajalle ensi viikolla.
Projekti itsessään on ollut varsin antoisa. Se on antanut hyvää käsitystä siitä, mitä tämä ala oikeasti vaatii ja millaisia hommia tällä alalla tullaan tekemään. On ollut mukava työskennellä uudessa ryhmässä, ihmisten kanssa, joiden kanssa ei aikaisemmin ole tullut tehtyä yhteistyötä. Tuntuu, että tämä projekti on opettanut kovasti asioita siitä, mitä työ pitää sisällään.

Viime viikonloppuna poikaystäväni istutti minut alas katsomaan Richard LaGravenesen elokuvan "P.S. I love you". Elokuva oli vaikuttava - ja hyvin hyvin itkettävä. Eilen katselimme sivusilmällä televisiosta tullutta Roger Donaldsonin "Thirteen Days" (2000), mutta surkeasta olostani johtuen, en jaksanut kovin keskittyä elokuvaan. Sen verran mielenkiintoiselta elokuva kuitenkin vaikutti, että lisäsin sen listalleni elokuvat, jotka haluaisin nähdä.
Tämän viikonlopun osalta, olen jo haudannut kaiken sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvän ohjelman ja keskityn itseni paranteluun, jos sitten ensi viikolla saisi asioista enemmän irti.

lisenssi ja backup pohdintaa

Katsotut elokuvat:
-

Viime perjantaina meillä alkoi vihdoin animoinnin kurssi. Olin jo ehtinyt odottamaan sitä! Animointi aloitettiin perehtymällä animoinnin/elokuvan historiaan. Alkuun tuntui siltä, että "taas elokuvan historiaa..." mutta jokseenkin yllättäen sisältö oli erilainen kuin aikaisemmin. Teimme ryhmätöinä lyhyet esitykset historiasta ja sen jälkeen käytimme loput aamupäivästä omien animaatioiden tekemiseen. Itse tein flipbookin, jossa henkiin heräsi vanhojen kouluvihkojen sivuilta tuttu Froggy.
Iltapäivällä jakauduimme ryhmiin ja aloimme suunnittelemaan ensimmäistä oikeaa kouluprojektiamme. ...No, jos ensimmäisen päivän projektia ei lasketa lukuun. :) Toteutamme siis lyhyen videon alusta loppuun pienryhmissä. Sen jälkeen olemme puuhailleet lähinnä sen parissa. On ollut hauskaa etsiä kuvaus kohteita, löytää jännittäviä ja moniulotteisia kuvia ja päästä tekemään ihan oikeaa työtä hyvällä porukalla.

Maanantaina vietimme päivän BioRexissä seuraamassa Adobe CreativeSuite 5 esittely päivää. Adoben puhujat olivat kerrassaan loistavia esiintyjiä. Päivän aikana ymmärsin, että InDesign ja kumppanit eivät taida olla ihan niin hepreaa, kuin olin kuvitellut.
Adobe-päivästä meille jäi käteen kokeilu versio Adoben CreativeSuite 5 Master Collectionista. Syysloman alkaessa olin jo ehtinyt tutustumaan Adoben lisenssihintoihin ja pohtimaan Adobe lisenssien mahdollisuuksia. Nyt ohjelmassa on Adoben asennus ja ohjelmiin syvällisemmin perehtyminen.

Eilen animaatioon liittyvällä äänenkurssilla opettaja puhui meille BackUppien tarpeellisuudesta ja tärkeydestä tällä alalla. Aloin itse pohtimaan asiaa, ehkä jopa turhan syvällisellä tasolla - kiitos IT-taustani... Nyt on olemassa suunnitelma, jolla saan arkistoitua datan, pystyn käsittelemään sitä tarvittaessa ja löydän sen arkistoista; suunnitelma kattaa niin kovalevyjen räjähdykset, kuin talon palamisenkin. Sitten se pitäisi laittaa enää vain käytäntöön. Käytännössä suunnitelma on tosissaan jopa turhan huomioon ottava, en usko, että edes mediataloista välttämättä löytyy vastaavaa BackUp järjestelmää.
Osa tästä toimivan BackUp järjestelmän kaipuusta juontaa juurensa siihen, että sain pari päivää sitten puhelun, jossa multa pyydettiin kuvaa, jossa on ihmisiä, jotka tekevät asioita yhdessä. Aikataululla tänään. Arkistoja kaiveltuani löysin sopivan kuvan ja toimitin sen tilaajalle. Tutkinnan alla on siis myös jokin kuvien arkistointiin sopiva sovellus, jonka avulla voisi helposti hakea kuvat tietystä aihealueesta ja saada tiedon kuvien tallennuslokaatiosta.

Tuntuu siltä, että opiskelen oikeaa alaa, vaikka tuo lisenssien hallinnointi, kuvien arkistointi ja back-uppaus ja muu yrityksen IT:n pyörittämiseen ja suunnitteluun liittyvä sujuukin kohtuullisen kivuttomasti.

värejä ja nykytaidetta

Katsotut elokuvat:
Rob Cohen: The Fast And The Furious (2001)
Joel Zwick: My Big Fat Greek Wedding (2002)

Tällä viikolla on taas ollut editointia (ja paljon sijaisia). Olemme jatkaneet vanhoja harjoitustöitä ja puuhastelleet niiden parissa. Editoinnista ei paljoa tämän enempää peruskurssilla taida saada irti, joten olen tyytyväinen siihen, että olen oppinut jotenkin hahmottamaan kuvien sijoittelua timelinella, efektien lisäämistä, kuvan hidastamista ja nopeuttamista ja niin päin pois.

Tänään meillä alkoi väriopin kurssi. Sanokaa mitä sanotte, mutta tekstin takana ollaan ihan pähkinöinä väriopista. Saman suuntaisia kursseja on toki käyty ennenkin, mm TaiKin avoimella puolella ja saisin tuon varmasti hyväksi luettua, jos en tykkäisi niin kamalasti maalaamisesta ja haluaisi aina syventää värien käyttämistäni. Värejä. Lisää värejä! :) Kurssi tulee sisältämään maalaamista, joten saatan jossain kohtaa postata tänne kuvia tekeleistäni.

Kävin myös kääntymässä Kiasmassa, jossa on tällä hetkellä näyttely jossa on esillä YBAn (Young British Artists) taiteilijoiden teoksia. Näyttelyä mainostettiin nimellä "Cream - Damien Hirst & Contempories" (Cream - Damien Hirst ja Aikalaiset) ja pienemmällä tekstillä mainittiin myös Chapmanin veljekset. Olin erityisen kiinnostunut näkemään Chapmanin veljesten teoksia, mutta harmikseni niitä oli näyttelyyn mukaan otettu vain yksi kappale. Pääsääntöisesti näyttely koostui Damien Hirstin teoksista, joista en itse juurikaan intoile.
Lisäksi tarjolla oli näyttely "It's a setup" (Järjestetty juttu), jossa oli tarjolla myös suomalaista nykytaidetta. On jännittävää seurata, miten taide kehittyy. Tässä näyttelyssä pääsit ihmettelemään kaupunkien tuoksuja ja kävelemään sisälle taideteokseen, olemaan osa sitä.

Kiasma käyntini suurimmaksi suosikiksi nousi kaikesta huolimatta alakerrassa pidetty "Worrygami". En tiedä pitäisikö "Worrygamia" kutsua sosiaaliseksi taideteokseksi vai workshopiksi, oleellista oli se, että siihen pääsi itse osallistumaan. Worrygamissa meille annettiin toiselta puolelta musta ja toiselta puolelta valkea paperi. Paperin valkoiselle puolelle oli tarkoitus kirjoittaa jokin pelko ja sitten taitella se origamin sisälle. Tämän jälkeen tekemäni origami yhdistettiin kahden muun origamin kanssa ja sain kiinnittää sen seinälle. Taittelu tuokiosta jäi kokonaisuudessaan varsin hyvä mieli, joka omalta osaltaan lievitti Chapmanin veljesten heikon esiin tuomisen aiheuttamaa pettymystä.

prosesseja ja kasvutavotteita

Katsotut elokuvat:
Tom DiCillo: Living in Oblivion (1995)
Christopher Nolan: Inception (2010)

Tämäkin viikko jäi hieman tyngäksi, torstaina oli perjantai ja perjantai oli vapaata. Tällä viikolla koulussa käytiin aika paljon läpi elokuvan tekemistä eri vaiheiksi jaoteltuna. Kävimme samaa asiaa läpi pääsääntöisesti yleisellä tasolla, mutta myös ääniopettajan kanssa; missä kohtaa elokuvaa mietitään ääntä, mitä tehdään missäkin kohdassa ja mitä osia lisätään jälkikäteen.

Olen nyt viisaampi tämän prosessin suhteen. ...sinällään olen myös hämmentynyt. Alan hiljalleen oivaltamaan millaiseen sisäiseen kasvuun minun on pystyttävä alta kahdessa vuodessa kasvaakseni audiovisuaalisen viestinnän ammattilaiseksi.
IT-alalla opin erilaisista prosesseista sen, että ne ovat tarkkoja; on tarkkaa kuka ottaa kehenkin yhteyttä epäkohdista, eikä oman esimiehen esimiehelle kannattanut viedä mitään, kun kommentti oli aina "puhu esimiehesi kanssa"; on tarkkaa, että tietyt asiat on hoidettu, ennen kuin kysytään seuraavan mielipidettä ja on tarkkaa, että viestit kulkevat oikeita väyliä pitkin. Audiovisuaalisella alalla näin ei ole (ainakaan IT-alaan verrattuna).

Audiovisuaalisella alalla jokaisella odotetaan olevan oma näkemys asioista ja jokainen elokuva on monen taiteilijan yhteistyön summa. Ohjaaja on se, joka viime kädessä vastaa kaikesta, mutta kuvaaja saa tehdä omat ehdotuksensa kuvakokojen ja kuvakulmien suhteen, äänittäjän tehtävä on pohtia parhaat äänitysratkaisut, leikkaaja pilkkoo annetun materiaalin ja kasaa sen uusiksi leikkauspöydällä ja valaisija rakentaa parhaaksi näkemänsä valaistusratkaisun. Jokaisella on oma vastuu alueensa, jokaisella on oma tonttinsa, jonka kukin hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Näillä eväillä rakennetaan elokuva.