Viimeisen blogauksen jälkeen asiat lähtivät sujumaan vauhdilla. Sain harjoittelupaikan soittamalla yhden puhelun. Koulu loppui ja harjoittelu alkoi. Olen suorittanut hieman reilut puolet harjoittelustani ja aikaa on reilu puolet vielä edessä. Olen viettänyt leppoisan ja rennon kesän. Syksyllä on sitten aika alkaa tahkoamaan ihan tosissaan.
Olen ollut vastuullisessa asemassa: olen tehnyt video-tuotantoja kokonaisuudessani itse ja kuvauksia varten olen palkannut itselleni assistentin. Mielestäni on ollut suhteellisen koomista, että media-assistentti harjoittelija palkkaa itselleen assistentin. Mutta näköjään näinkin voi käydä.
Olen siis käsikirjoittanut, tehnyt kuvaussuunnitelmat, kuvannut, ohjannut ja editoinut. Vielä olisi paljon töitä tahkottavaksi. Video-hommien lisäksi olen päässyt toteuttamaan itseäni todellisen intohimoni kanssa, eli valokuvaamaan. Olen kuvittanut juttuja ja tarpeen vaatiessa myös piirtänyt kuvituskuvia. Wacomista on ollut iso ilo töissä.
Harjoittelun aikana pitäisi vielä kuvata muutamia pätkiä ja hoitaa niiden editointi ja saada ne julkaisu kuntoon. On ollut mahtavaa päästä tekemään oikeita töitä. Tuntuu, että tällä alalla on paljon annettavaa.
torstai 28. heinäkuuta 2011
perjantai 25. maaliskuuta 2011
harjoittelupaikka haussa
Opinnot ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, jossa pitäisi hakea harjoittelupaikka. Tuntuu kovasti vain olevan kiven alla nuo paikat. Olen lähettänyt useamman hakemuksen useampaan eri firmaan, mutta mistään ei oikein tule mitään selkeää vastausta. Yhdestä paikasta sain kohteliaan "Kiitos-ei"-viestin, mutta sen lisäksi muualta on tullut lähinnä epämääräisiä viestejä takaisin. Yhden tahon kanssa käyn edelleen viestin vaihtoa aiheesta, mutta mitään suoranaista kyllä/ei vastausta ei oikein tahdo löytyä.
Asiaa toki ehkä helpottaisi, jos tietäisi itse tarkemmin, mitä haluaa tehdä. Tuntuu siltä, että alta vuoden opintojen jälkeen työharjoitteluun lähteminen on aika iso askel. Olen kyllä oppinut paljon pintapuolisesti asioita koulussa, mutta en oikeastaan mitään kunnolla. Tai siltä se ainakin tuntuu. Olisi kiva osata selkeästi joku asia ja olla jossain asiassa selkeästi parempi, kuin muissa.
Toki tämän tyyppisessä koulutuksessa työharjoittelupaikassa on tarkoitus oppia paljon paljon lisää kaikesta, mutta kun niitä harjoittelupaikkoja ei tunnu löytyvän.
Hakeminen itsessään on ollut hieman ihmeellistä, kun opettajat haluavat lukea hakemukseni läpi ennen kuin lähdemme hakemaan harjoittelupaikkaa. On tullut semmoinen tunne, että mitä tahansa sitä ikinä tekee, niin aina jotain on pielessä, eikä mikään oikein kelpaa.
Yllättävänä asiana minulle tuli muutamasta yrityksestä tulleet työnäyte pyynnöt. Mitkä työnäytteet? Voin itse sanoa rehellisesti, ettei nuo kouluprojektit ole sen tasoisia töitä, joilla haluaisin töitä hakea. Toivoisin, että ne olisivat parempia. Lisäksi ihmetyttää, että opettajat eivät ole nostaneet tätä työnäytekansiota esiin sen enempää, vaikka koko harjoittelupaikkojen hakemiseen on merkitty paljon paljon tunteja lukujärjestykseen.
No, ehkä jostain löytyy joku kiva harjoittelupaikka. (jos jollain lukijoista on tuttuja alalla, niin saa vinkata suuntaan tai toiseen.)
Asiaa toki ehkä helpottaisi, jos tietäisi itse tarkemmin, mitä haluaa tehdä. Tuntuu siltä, että alta vuoden opintojen jälkeen työharjoitteluun lähteminen on aika iso askel. Olen kyllä oppinut paljon pintapuolisesti asioita koulussa, mutta en oikeastaan mitään kunnolla. Tai siltä se ainakin tuntuu. Olisi kiva osata selkeästi joku asia ja olla jossain asiassa selkeästi parempi, kuin muissa.
Toki tämän tyyppisessä koulutuksessa työharjoittelupaikassa on tarkoitus oppia paljon paljon lisää kaikesta, mutta kun niitä harjoittelupaikkoja ei tunnu löytyvän.
Hakeminen itsessään on ollut hieman ihmeellistä, kun opettajat haluavat lukea hakemukseni läpi ennen kuin lähdemme hakemaan harjoittelupaikkaa. On tullut semmoinen tunne, että mitä tahansa sitä ikinä tekee, niin aina jotain on pielessä, eikä mikään oikein kelpaa.
Yllättävänä asiana minulle tuli muutamasta yrityksestä tulleet työnäyte pyynnöt. Mitkä työnäytteet? Voin itse sanoa rehellisesti, ettei nuo kouluprojektit ole sen tasoisia töitä, joilla haluaisin töitä hakea. Toivoisin, että ne olisivat parempia. Lisäksi ihmetyttää, että opettajat eivät ole nostaneet tätä työnäytekansiota esiin sen enempää, vaikka koko harjoittelupaikkojen hakemiseen on merkitty paljon paljon tunteja lukujärjestykseen.
No, ehkä jostain löytyy joku kiva harjoittelupaikka. (jos jollain lukijoista on tuttuja alalla, niin saa vinkata suuntaan tai toiseen.)
torstai 10. maaliskuuta 2011
valokuvia ja indesignia
On taas kulunut kuukausi edellisestä bloggauksesta.
Koulussa on jakso vaihtunut ja pääsimme vihdoin suosikkiaineeni pariin: valokuvaukseen. Valokuvauksessa olemme käyneet läpi perusteita valokuvaamisesta, lähtien järjestelmäkameran päälle laittamisesta ja akun vaihtamisesta laitteeseen. Tunneilla on pidetty powerpoint sulkeisia ja tehty teknisiä harjoituksia, jotta opimme ylipäätään käyttämään kameroita. Sinällään itseäni harmittaa, kun kokemusta valokuvaamisesta on ja perusasiat olivat hallussa jo ennen kurssin alkua. Olin odottanut enemmän kuvailmaisuun keskittyviä tehtäviä. No, aina ei voi voittaa.
Olen pyrkinyt ottamaan kurssista irti kaiken sen minkä voin, mutta harmittavan monena kertana, olen päätynyt opettamaan pienryhmälle kameran säätöjä ja kuvaamisen perusteita. Kurssi alkaa olemaan puolivälissä ja olemme tehneet yhden kotitehtävän, jossa pääsimme tekemään kuvailmaisua. Se on suhteessa hyvin vähän.
Ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen asia, jota koulussa käsittelemme, on salaman kanssa kuvaaminen. Olen oppinut paljon uutta salaman käytöstä ja hiljainen salama kuume on nostanut päätään. Haluan semmoisen kotiin oman kamerani kaveriksi! Tein nopean hintavertailun ja totesin, että Saksasta tilaamalla saa edukkaammin, kuin Rajalalta ostamalla.
Lisäksi olemme käyneet graafisensuunnittelun perusteita läpi. Opettaja ilmaisi asian siten, että kurssin tavoitteena on opettaa meidät käyttämään erilaisia fontteja. Itse opin merkittävän paljon uutta fonteista ja niiden käytöstä. Kotona olen taistellut InDesignin kanssa ja saanut sillä oikeasti myös hienoja asioita aikaiseksi. Tuntuu kivalta huomata, että ei se InDesign alun mahdottomuuden jälkeen niin mahdoton sitten ollutkaan. :)
Ohjelmassa opintojen osalta tällä hetkellä on lähinnä harjoittelupaikan hakeminen, jonka johdosta jouduin kirjoittamaan CVni uusiksi. Vanha CVni oli erään kansainvälisen IT-yrityksen pohjalle tehty ja siinä oli harjoittelupaikan osalta suhteellisen paljon irrelevanttia tietoa. Tällä kertaa on relevantimpaa se, mitä opiskelen nyt ja mitä taidekursseja olen käynyt, kuin se, miten laajat IT-taidot minulla on. Taitoin uuden CVni InDesignilla ja sain siihen pirteän otteen. Nyt viimeiset pilkut ja isot alkukirjaimet kohdalleen ja sitten harjoittelupaikan hakuun. :)
Koulussa on jakso vaihtunut ja pääsimme vihdoin suosikkiaineeni pariin: valokuvaukseen. Valokuvauksessa olemme käyneet läpi perusteita valokuvaamisesta, lähtien järjestelmäkameran päälle laittamisesta ja akun vaihtamisesta laitteeseen. Tunneilla on pidetty powerpoint sulkeisia ja tehty teknisiä harjoituksia, jotta opimme ylipäätään käyttämään kameroita. Sinällään itseäni harmittaa, kun kokemusta valokuvaamisesta on ja perusasiat olivat hallussa jo ennen kurssin alkua. Olin odottanut enemmän kuvailmaisuun keskittyviä tehtäviä. No, aina ei voi voittaa.
Olen pyrkinyt ottamaan kurssista irti kaiken sen minkä voin, mutta harmittavan monena kertana, olen päätynyt opettamaan pienryhmälle kameran säätöjä ja kuvaamisen perusteita. Kurssi alkaa olemaan puolivälissä ja olemme tehneet yhden kotitehtävän, jossa pääsimme tekemään kuvailmaisua. Se on suhteessa hyvin vähän.
Ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen asia, jota koulussa käsittelemme, on salaman kanssa kuvaaminen. Olen oppinut paljon uutta salaman käytöstä ja hiljainen salama kuume on nostanut päätään. Haluan semmoisen kotiin oman kamerani kaveriksi! Tein nopean hintavertailun ja totesin, että Saksasta tilaamalla saa edukkaammin, kuin Rajalalta ostamalla.
Lisäksi olemme käyneet graafisensuunnittelun perusteita läpi. Opettaja ilmaisi asian siten, että kurssin tavoitteena on opettaa meidät käyttämään erilaisia fontteja. Itse opin merkittävän paljon uutta fonteista ja niiden käytöstä. Kotona olen taistellut InDesignin kanssa ja saanut sillä oikeasti myös hienoja asioita aikaiseksi. Tuntuu kivalta huomata, että ei se InDesign alun mahdottomuuden jälkeen niin mahdoton sitten ollutkaan. :)
Ohjelmassa opintojen osalta tällä hetkellä on lähinnä harjoittelupaikan hakeminen, jonka johdosta jouduin kirjoittamaan CVni uusiksi. Vanha CVni oli erään kansainvälisen IT-yrityksen pohjalle tehty ja siinä oli harjoittelupaikan osalta suhteellisen paljon irrelevanttia tietoa. Tällä kertaa on relevantimpaa se, mitä opiskelen nyt ja mitä taidekursseja olen käynyt, kuin se, miten laajat IT-taidot minulla on. Taitoin uuden CVni InDesignilla ja sain siihen pirteän otteen. Nyt viimeiset pilkut ja isot alkukirjaimet kohdalleen ja sitten harjoittelupaikan hakuun. :)
torstai 3. helmikuuta 2011
Animaatioita, FinalCuttia ja kutsun luonnostelua
Koulussa aika rientää vaihteeksi turhankin nopeasti. Tänään olen ollut aikaan saava. Aamupäivän editoin omaa henk.koht. projektiani FinalCutilla, pohdiskelin sommittelua, fontin valintaa ja työtä kokonaisuutena. Sain 30 minuutin materiaalista napsittua pois sen verran tavaraa, että FinalCutin timelinelle jäi enää 15 minuuttia. Siitä vielä 10 minuuttia pois, niin alkaa video olemaan muodossaan. Samalla mietin, saisinko tuohon pätkään lisää sisältöä still-kuvista. Niitä samoista aihepiireistä löytyy useampi tuhat.
Ruokatunnilla kävimme mainosprojektin kuvauksien tuloksia hieman läpi ja huomisaamuna jatkamme niiden kanssa. Näyttelijä suoritukset olivat loistavia, mutta kuvaus puolella olisi ollut toivomisen varaa. Toinen kameramiehemme ei ilmeisesti ollut miettinyt otettuja kuvia loppuun asti, joten materiaalista osa on selkeästi käyttökelvotonta. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta tuskin kuitenkaan normaalia? Vaikka tietenkin, opiskelijoilta ei voi vielä odottaa ammattilaisen jälkeä. Omaan "täydellisyyden tavoitteluuni" vaikutti taannoinen projekti, jonka tiimoilta kirjoitin tänne mm. artikkelin Eeppisestä perfektionismista.
Tavallaan on jännittävää huomata, miten paljon yksittäiset projektit ja niiden tiimellyksessä tapahtuneet asiat vaikuttavat myöhemmissä projekteissa.
Lisäksi sain eräältä näyttelijältämme tänään puhelun, jossa hän kehui työskentelyämme ammattimaiseksi ja kertoi, että oli mukavaa nähdä, millaisia asioita meillä koulussa puuhataan. :) Tuntui hyvältä saada positiivista palautetta, vaikka palautteen antaja olikin ystävä. Erityisen palautteesta teki se, että kyseinen nainen soitti vain kertoakseen tämän.
Iltapäivällä jatkoimme animaatioiden parissa. Opettelin tekemään kamera-ajoja ToonBoomissa ja säästin itseltäni hermojen lisäksi aikaa. Liikkeet, joita yritän animoida näyttävät hiljalleen suhteellisen luonnollisilta. Sitten pitäisi vielä rakentaa kuville se kuuluisa tausta.
Ennen kotiin siirtymistä ehdin vielä tehdä luonnoksen erästä kutsua varten. Sain iltapäivällä urkittua lisää informaatiota tapahtumasta, jota varten tuota kutsua teen ja sain lisää ideoita kyseisen kutsun toteuttamiseen. Siitä tulee vielä hieno. Opin myös sen, että kutsua tehdessä, on syytä tietää suhteellisen tarkkaan, millaista tilaisuutta varten kutsua tehdään, koska se vaikuttaa kutsun ilmeeseen radikaalisti. On eri asia suunnitella hääkutsuja, kuin virallista kutsua business illallisille.
En tiedä teistä, arvon lukijat, mutta minä itse huomaan oman kehitykseni ja löydän itsestäni aivan uudenlaista ammatillista syvyyttä, kuin koskaan aikaisemmin. Ja olen siihen varsin tyytyväinen.
Ruokatunnilla kävimme mainosprojektin kuvauksien tuloksia hieman läpi ja huomisaamuna jatkamme niiden kanssa. Näyttelijä suoritukset olivat loistavia, mutta kuvaus puolella olisi ollut toivomisen varaa. Toinen kameramiehemme ei ilmeisesti ollut miettinyt otettuja kuvia loppuun asti, joten materiaalista osa on selkeästi käyttökelvotonta. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta tuskin kuitenkaan normaalia? Vaikka tietenkin, opiskelijoilta ei voi vielä odottaa ammattilaisen jälkeä. Omaan "täydellisyyden tavoitteluuni" vaikutti taannoinen projekti, jonka tiimoilta kirjoitin tänne mm. artikkelin Eeppisestä perfektionismista.
Tavallaan on jännittävää huomata, miten paljon yksittäiset projektit ja niiden tiimellyksessä tapahtuneet asiat vaikuttavat myöhemmissä projekteissa.
Lisäksi sain eräältä näyttelijältämme tänään puhelun, jossa hän kehui työskentelyämme ammattimaiseksi ja kertoi, että oli mukavaa nähdä, millaisia asioita meillä koulussa puuhataan. :) Tuntui hyvältä saada positiivista palautetta, vaikka palautteen antaja olikin ystävä. Erityisen palautteesta teki se, että kyseinen nainen soitti vain kertoakseen tämän.
Iltapäivällä jatkoimme animaatioiden parissa. Opettelin tekemään kamera-ajoja ToonBoomissa ja säästin itseltäni hermojen lisäksi aikaa. Liikkeet, joita yritän animoida näyttävät hiljalleen suhteellisen luonnollisilta. Sitten pitäisi vielä rakentaa kuville se kuuluisa tausta.
Ennen kotiin siirtymistä ehdin vielä tehdä luonnoksen erästä kutsua varten. Sain iltapäivällä urkittua lisää informaatiota tapahtumasta, jota varten tuota kutsua teen ja sain lisää ideoita kyseisen kutsun toteuttamiseen. Siitä tulee vielä hieno. Opin myös sen, että kutsua tehdessä, on syytä tietää suhteellisen tarkkaan, millaista tilaisuutta varten kutsua tehdään, koska se vaikuttaa kutsun ilmeeseen radikaalisti. On eri asia suunnitella hääkutsuja, kuin virallista kutsua business illallisille.
En tiedä teistä, arvon lukijat, mutta minä itse huomaan oman kehitykseni ja löydän itsestäni aivan uudenlaista ammatillista syvyyttä, kuin koskaan aikaisemmin. Ja olen siihen varsin tyytyväinen.
maanantai 31. tammikuuta 2011
GreenScreen kuvaukset
Eilen oli kouluprojektiin liittyvät greenscreen kuvaukset. Kurssin tarkoituksena on tutustua lähinnä jälkityöhön, mutta alusta loppuun asti itse puuhaaminen on palkitsevaa ja opettaa merkittävästi enemmän, kuin se, että ottaisimme jonkun muun valmiiksi kuvaaman materiaalin ja lähtisimme käsittelemään sitä.
Tarkasta suunnittelusta huolimatta useampi asia meni pieleen; ongelmia ilmaantui niin kaluston saatavuuden kuin tilojenkin suhteen. Lisäksi yksi näyttelijöistämme jätti ilmestymättä paikalle. No improvisointia, improvisointia! Saimme kuitenkin haalittua kaveripiiristämme loistavan näyttelijä tiimin kasaan - ja löysimme jopa sopivan meikkaajan pitämään huolen siitä, ettei näyttelijöiden iho kiillä kirkkaissa valoissa.
Ohjaajan roolissa toimiminen oli mielyttävää. Sain näyttelijöistä irti hyvin pitkälle sen, mitä halusinkin. Oli mukavaa työskennellä innostuneiden rohkeiden ihmisten kanssa, jotka uskalsivat olla kameran edessä.
Jännityksellä odotan, että pääsemme katsomaan materiaalia isolta näytöltä ja sitten edittiin rakentamaan siitä kokonaisuutta.
Tarkasta suunnittelusta huolimatta useampi asia meni pieleen; ongelmia ilmaantui niin kaluston saatavuuden kuin tilojenkin suhteen. Lisäksi yksi näyttelijöistämme jätti ilmestymättä paikalle. No improvisointia, improvisointia! Saimme kuitenkin haalittua kaveripiiristämme loistavan näyttelijä tiimin kasaan - ja löysimme jopa sopivan meikkaajan pitämään huolen siitä, ettei näyttelijöiden iho kiillä kirkkaissa valoissa.
Ohjaajan roolissa toimiminen oli mielyttävää. Sain näyttelijöistä irti hyvin pitkälle sen, mitä halusinkin. Oli mukavaa työskennellä innostuneiden rohkeiden ihmisten kanssa, jotka uskalsivat olla kameran edessä.
Jännityksellä odotan, että pääsemme katsomaan materiaalia isolta näytöltä ja sitten edittiin rakentamaan siitä kokonaisuutta.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Paluu arkeen
Joululoma sujui leppoisasti ja loman päätteeksi pääsin vielä reissaamaankin. Arkeen paluu on tuntunut suhteellisen mukavalta. Koulussa puuhataan animaatioita ja lyhyitä mainoselokuvia.
Animaation tekeminen on työlästä. Teen omaani ToonBoomilla piirtäen - frame by frame. Tuntuu siltä, että Stopmotion-tekniikan valinneet koulukaverini pääsevät hieman helpommalla. ...tai no, ainakin vähemmällä piirtämisellä. Pidän ideasta, jota lähdin työstämään, mutta tiedän myös, että tekemistä on vielä reippaasti, ennen kun voidaan puhua edes puolittain valmiista teoksesta. Tällä hetkellä animaatio muistuttaa lähinnä luonnosta.
Mainoselokuvaa tehdään pienryhmissä. Kuvauksia varten meillä alkaa olemaan kaikki valmiina. Seuraavana vuorossa on studiokuvaukset ja sen jälkeen efektien puuhastelu mainosta varten. Joulukuussa tuntui siltä, ettei tästä projektista ikinä tule mitään, mutta huolillinen suunnittelu ja valmistautuminen näyttää sittenkin kantaneen hedelmää; homma tuntuu olevan paljon paremmassa jamassa, kuin mitä kuvittelimme. Studio ja kalusto on varattu, joten olemme valmiina!
Animaation tekeminen on työlästä. Teen omaani ToonBoomilla piirtäen - frame by frame. Tuntuu siltä, että Stopmotion-tekniikan valinneet koulukaverini pääsevät hieman helpommalla. ...tai no, ainakin vähemmällä piirtämisellä. Pidän ideasta, jota lähdin työstämään, mutta tiedän myös, että tekemistä on vielä reippaasti, ennen kun voidaan puhua edes puolittain valmiista teoksesta. Tällä hetkellä animaatio muistuttaa lähinnä luonnosta.
Mainoselokuvaa tehdään pienryhmissä. Kuvauksia varten meillä alkaa olemaan kaikki valmiina. Seuraavana vuorossa on studiokuvaukset ja sen jälkeen efektien puuhastelu mainosta varten. Joulukuussa tuntui siltä, ettei tästä projektista ikinä tule mitään, mutta huolillinen suunnittelu ja valmistautuminen näyttää sittenkin kantaneen hedelmää; homma tuntuu olevan paljon paremmassa jamassa, kuin mitä kuvittelimme. Studio ja kalusto on varattu, joten olemme valmiina!
lauantai 11. joulukuuta 2010
uusi jakso ja uudet kujeet
Syksy on mennyt ohi nopeasti, koulun puolelta on pitänyt kiirettä ja blogaaminen on siten jäänyt viimeisen kuukauden aikana vähän vähemmälle. Tuntuu oikeastaan siltä, että koulussa ei ole tehty mitään, mutta kuitenkin siltä, että paljon on tehty.
Sain kurssit taas leikiten läpi ja opiskelut ovat olleet kiintoisia. Viime jaksossa löytämiini helmiin lukeutuu ehdottomasti Corelin Painter X ja Wacomin Bamboo Pen&Touch-kynähiiri. Tämän kombinaation kanssa voidaan todeta, että koneella piirtäminen on juuri kasvanut mukavuudessaan merkittävästi paperia paremmaksi, kynän jälkeä hukkaamatta. Toinen mielyttävä tuttavuus oli ToonBoom, jota käytimme animointiin. Henkilökohtaisesti tykkäsin animoinnista isosti ja toivoisin, että pääsisin tekemään lisää animointia - mielellään mahdollisimman pian.
Nyt kolmosjakson alettua uutena aineena tuli graafisensuunnittelun- ja taitonperusteet sekä valokuvaus. Graafisen suunnittelun osalta kävimme läpi erilaisia fonttityyppejä ja niiden käyttöä. Valokuvauksen ensimmäisellä tunnilla opettelimme käyttämään kameraa sen verran, että opimme ymmärtämään mitä tarkoittaa ylivalotettu ja alivalotettu ja miten nämä muuttavat kuvaa.
Valokuvauskurssin alussa keskusteltiin myös pintapuolisesti siitä, että millaisia valinnaiskursseja meidän on mahdollista saada valokuvauksesta. Ajatus siitä, että käyttäisin yhden opintoviikon istumalla pimiössä tuntuu suhteellisen turhauttavalta. Pimiössä istuin ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana itse kehittämässä kuvia ja lukiossakin kävin valokuvauskurssin, jossa kuvattiin mustavalkokuvia ja leikittiin pimiössä. En sano, että pimiössä ei enää olisi mitään opittavaa, mutta toivoisin, että kun tarjolla on oikeasti opetusta, niin voisin käyttää sen mieluumin jonkun ihan uuden asian opiskeluun. Esimerkiksi vaikka studiokuvaamiseen.
Kolmantena uutena aineena tähän jaksoon meille tulee tehostetuotanto ja animaation käyttö videokuvan kanssa. Ensimmäisellä aiheeseen liittyvällä tunnilla katsoimme Lord Of The Ringsin extroja. Aihe on mielenkiintoinen ja on ihan hyvä opettaa ihmiset viimeistään tässä kohtaa katsomaan myös extroja DVD:eiltä. Itselläni telkkarin puute on aiheuttanut sen, että suuri osa DVD:eistäni lojuvat hyllyssä muoveissa, siltä varalta, että joskus jonkun kanssa päätän ne katsoa - jossain muualla kuin omassa kodissani pieneltä näytöltä.
Uutta opiskellessa aika rientää. Tuntuu hyvältä vihdoin tehdä asioita kuvan kanssa, eikä enää istua toimistossa toimimassa tiukkojen prosessien mukaan. Kehityksen huomaa helposti myös arkisissa toimissa. Katselimme eräänä sunnuntaina Kuorosotaa, kun olin äitini luona käymässä. Muut katsoivat kuoroja ja niissä laulavia tuttuja samalla, kun minä kommentoin puolihuolimattomasti kamera-ajoja ja kuvaleikkausta. Poikaystävän kanssa suomalaisten sarjojen katsominen aiheutti kommentteja sarjan äänityksestä ja valaisusta. Voimme siis todeta, että en enää oikein osaa katsoa asioita "loppukäyttäjän" kannalta.
Maailma on erilainen digimeedion silmin.
Sain kurssit taas leikiten läpi ja opiskelut ovat olleet kiintoisia. Viime jaksossa löytämiini helmiin lukeutuu ehdottomasti Corelin Painter X ja Wacomin Bamboo Pen&Touch-kynähiiri. Tämän kombinaation kanssa voidaan todeta, että koneella piirtäminen on juuri kasvanut mukavuudessaan merkittävästi paperia paremmaksi, kynän jälkeä hukkaamatta. Toinen mielyttävä tuttavuus oli ToonBoom, jota käytimme animointiin. Henkilökohtaisesti tykkäsin animoinnista isosti ja toivoisin, että pääsisin tekemään lisää animointia - mielellään mahdollisimman pian.
Nyt kolmosjakson alettua uutena aineena tuli graafisensuunnittelun- ja taitonperusteet sekä valokuvaus. Graafisen suunnittelun osalta kävimme läpi erilaisia fonttityyppejä ja niiden käyttöä. Valokuvauksen ensimmäisellä tunnilla opettelimme käyttämään kameraa sen verran, että opimme ymmärtämään mitä tarkoittaa ylivalotettu ja alivalotettu ja miten nämä muuttavat kuvaa.
Valokuvauskurssin alussa keskusteltiin myös pintapuolisesti siitä, että millaisia valinnaiskursseja meidän on mahdollista saada valokuvauksesta. Ajatus siitä, että käyttäisin yhden opintoviikon istumalla pimiössä tuntuu suhteellisen turhauttavalta. Pimiössä istuin ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana itse kehittämässä kuvia ja lukiossakin kävin valokuvauskurssin, jossa kuvattiin mustavalkokuvia ja leikittiin pimiössä. En sano, että pimiössä ei enää olisi mitään opittavaa, mutta toivoisin, että kun tarjolla on oikeasti opetusta, niin voisin käyttää sen mieluumin jonkun ihan uuden asian opiskeluun. Esimerkiksi vaikka studiokuvaamiseen.
Kolmantena uutena aineena tähän jaksoon meille tulee tehostetuotanto ja animaation käyttö videokuvan kanssa. Ensimmäisellä aiheeseen liittyvällä tunnilla katsoimme Lord Of The Ringsin extroja. Aihe on mielenkiintoinen ja on ihan hyvä opettaa ihmiset viimeistään tässä kohtaa katsomaan myös extroja DVD:eiltä. Itselläni telkkarin puute on aiheuttanut sen, että suuri osa DVD:eistäni lojuvat hyllyssä muoveissa, siltä varalta, että joskus jonkun kanssa päätän ne katsoa - jossain muualla kuin omassa kodissani pieneltä näytöltä.
Uutta opiskellessa aika rientää. Tuntuu hyvältä vihdoin tehdä asioita kuvan kanssa, eikä enää istua toimistossa toimimassa tiukkojen prosessien mukaan. Kehityksen huomaa helposti myös arkisissa toimissa. Katselimme eräänä sunnuntaina Kuorosotaa, kun olin äitini luona käymässä. Muut katsoivat kuoroja ja niissä laulavia tuttuja samalla, kun minä kommentoin puolihuolimattomasti kamera-ajoja ja kuvaleikkausta. Poikaystävän kanssa suomalaisten sarjojen katsominen aiheutti kommentteja sarjan äänityksestä ja valaisusta. Voimme siis todeta, että en enää oikein osaa katsoa asioita "loppukäyttäjän" kannalta.
Maailma on erilainen digimeedion silmin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)